Esittelyvuorossa on Alexan valmentajatiimin uusin jäsen - Johanna Aarnio. Johanna tuuraa Lisaa tämän loman aikana. Kysymyksinä ovat tyttöjen omakeksimät kysymykset, samat, jotka esitettiin myös Heinille ja Lisalle heidän omissa esittelyissään vähän aikaa sitten.
Kuvia ei tällä kertaa ole tarjolla, mutta Atzaleojen sivustolta voi käydä bongaamassa minkä näköisestä henkilöstä on kyse:
http://atzaleat.blogspot.fi/p/valmentajat.html. Johanna on myös tuomari, joten joku saattaa muistaa hänet myös tuomaripöydän takaa.
Minkä ikäisenä ja missä seurassa aloitit voimistelun?
Aloitin voimisteluharrastukseni Tapanilan Erällä, kun menin ala-asteen ekalle luokalle. Harrastin aluksi rytmistä voimistelua, josta myöhemmin siirryin joukkuevoimistelun maailmaan.
Miten päädyit voimisteluharrastuksen pariin?
Harrastin noin kolme vuotta taitoluistelua oman ikäluokkani valmennusryhmässä ennen voimistelun aloittamista. Taitoluistelu ei jotenkin tuntunut omalta lajilta ja lopettamisen jälkeen halusin kokeilla monipuolisempaa urheilulajia. Voimistelu tuntui heti luontevalta ja valloitti sydämeni :)
Miten valitsit juuri Tapanilan Erän aikoinaan (voimistelijana/valmentaja)?
Tapanilan Erä oli lähiseurani ja kulkuyhteydet Erälle olivat hyvät. Valmentamisen olen aloittanut oman voimistelu-urani rinnalla ja näin ollen oli luontevaa jäädä oman kasvattiseuran valmentajaksi.
Kuinka hyvä olet ollut voimistelussa omasta mielestäsi?
Oman urani menestysvuosina saavutimme joukkueeni kanssa useita mitaleja ja tällöin koin olevani melko hyvä voimistelija. Nykypäivän huippuihin en kuitenkaan voi itseäni verrata, koska voimistelu on lajina kehittynyt huimasti oman urani jälkeen.
Paras saavutuksesi voimistelussa?
Parhaimmat saavutukseni voimistelussa ovat vuoden 1998 syksyltä, jolloin voitimme joukkueeni kanssa 12-14 -vuotiaiden sarjassa sekä aluemestaruus kultaa että Suomen mestaruus hopeaa.
Mikä on hauskoin kisamatkamuistosi?
Hauskoja kisamatkamuistoja on vuosien varrella ehtinyt kertyä monia! Eräissä Valkeakosken kisoissa meillä oli hirveä kiire ehtiä junaan kisojen jälkeen. Olimme sijoittuneet kisoissa mitaleille ja halusimme ehdottomasti jäädä palkintojen jakoon. Kun mitalit oli ripustettu kaulaan ja muut joukkueet marssivat kentän takaosaan seuraamaan palkintoseremoniaa, me lähdimme juoksemaan kisapuvut päällä juna-asemalle. Loppujen lopuksi ehdimme junaan juuri ja juuri...
Miksi lopetit aikoinaan voimistelun?
Oma urani lopettamiseen vaikutti useampi syy. Ensinnäkin kärsin selkävaivoista, jonka johdosta en pystynyt treenaamaan vaadittavalla tasolla. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen halusin myös keskittyä tuleviin pääsykokeisiin. Näin ollen päätin lopettaa oman aktiiviurani, mutta jatkaa voimistelun parissa valmentajan roolissa.
Mistä aloitat uuden ohjelman tekemisen?
Uuden ohjelman tekeminen on luomistyötä, joka alkaa ideoiden keräämisellä. Pitkin kuluvaa kautta kirjoittelen kaikenlaisia ideoita ylös paperille niin teemasta kuin yksittäisistä liikkeistäkin. Varsinaisesti uuden ohjelman sommitteleminen alkaa kohdallani musiikin metsästämisestä ja miksaamisesta.
Ehditkö itse urheilla / harrastaa liikuntaa, ja jos niin mitä ja miten usein?
Nyt syyskaudella 2012 jatkamme entisen Aurum -joukkueen kanssa treenamista kaksi kertaa viikossa. Lisäksi pyrin mahdollisuuksien mukaan käymään lenkkeilemässä ja ohjatuilla jumppatunneilla.
Mikä sinun mielestäsi voimistelussa on vaikeinta / haastavinta oppia?
Voimistelu on hyvin kokonaisvaltainen laji ja yhtenäisen kokonaisuuden hahmottaminen joukkueena saattaa olla hankalaa. Lisäksi pitkäjänteisen harjoittelumotivaation ylläpitäminen kaudesta toiseen aiheuttaa
haasteita monille voimistelijan aluille. Yksittäisten liikkeiden oppiminen on yksilökohtaista, mutta luulisin että virtaavat vartaloliikkeet aiheuttavat päänvaivaa monille.
Käyt töissä ja valmennat, paljonko sinulle jää vapaa-aikaa viikossa näiden jälkeen?
Itseasiassa tällä hetkellä opiskelen päätoimisesti oikiksessa ja valmennustyön lisäksi käyn töissä pari kertaa viikossa. Alexan valmentamisen lisäksi toimin myös Atzaleat -joukkueen vastuuvalmentajana. Näin ollen vapaa-aika ei juurikaan jää.
Jännitätkö kisoja?
Pakko myöntää, että olen hiukan kisajännittäjä. Valmentajan roolissa jännitys on kuitenkin erilaista verrattuna tyttöjen mahdolliseen kisajännitykseen. Pieni jännitys kuuluu aina kilpaurheiluun :)
Oletko huutanut tai suuttunut ikinä harkoissa?
Tarvittaessa saatan korottaa napakasti ääntäni, mutta tarkoituksenani ei ole huutaa, eikä varsinkaan suuttua harkoissa.
Mikä on mielestäsi paras voimisteluohjelma, minkä olet nähnyt?
Mieleenpainuvimmat ohjelmat ovat mielestäni Dynamoiden tunteellinen Myrskyluodon Maija (v.2006) ja Fotoneiden vangitseva junnu MM-ohjelma (v. 2008).
Mikä on mielivälineesi?
Vaikea valinta - ehkä keilat...
Nopea vai hidas ohjelma?
Ohjelman tempo kannattaa mielestäni valita joukkueen ikä- ja taitotason mukaan. Tyttösarjalaisille reipas ja pirteä ohjelma sopii ehkä paremmin, kun taas vastaavasti vanhemmat tytöt pystyvät jo luomaan tunteikkaan elämyksen lyyriseen ja rauhalliseen musiikkiin.
Millainen on onnistunut harkka?
Valmentajan näkökulmasta onnistuneessa harkassa sekä voimistelijat että valmennustiimi antavat kaikkensa ja lähtevät tyytyväisin mielin kotiin. Koska kyse on joukkuelajista, tarkoittaa onnistunut harkka ennen kaikkea onnistumista yhtenä joukkueena! Onnistumisen tunteita voidaan tietenkin kokea myös yksilötasolla.
Kiitos Johannalle!
Jojo-ryhmä
